sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Haapaperhonen ja muita siivekkäitä Kämmekkämetsässä

Ihanalla kukkaretkelläni  aamu aukeni kauniina ja aurinkoisena. Kimalaiskuoriaiset  heräilivät aamuun violeteilla huopaohdakkeilla levättyään ja alkoivat ruokailla.










Saavuin Pikkupiilolle, pienelle melko piilossa olevalle lammelle. Telkkänaaras lipui kauemmas kävellessäni lammen rantaan.










Pikkupiilon lähellä kasvoi kämmeköitä, ihastelin niiden vaaleita kukintoja. Kämmeköitä oli kymmenkunta, määrä tuntui suurelta, mutta en vielä tiennyt mitä edessäpäin olisi.


















Jatkoin Piilolammille, jossa näin elämäni ensimmäistä kertaa haapaperhosen. Se lepatteli kohdalleni lammen rannalla  ja ihastuin ikihyväksi. Se on perhoseksi suuri ja kuvioinniltaan kaunis.














Piilolammilla otettuun lummekuvaan päätyi sattumalta näköjään  pieni musta otus. Se saattaapi olla lummenälvikkään toukka, joka syö lumpeen lehtiä loppukesästä reikäiseksi. Lähellä lampea mustikanvarpujen seasta katse löysi täysvihreän perhosen, ilmeisesti se on isomittari.
















Retkellä löytyi niin paljon havainnoitavaa ja kuvattavaa, että matkani eteni todella hitaasti. Mutta eihän se haittaa, lomalaista ei varsinkaan. Harvoin olen perhosia kuvannut, koska olen aivan liian hidas siihen, mutta tällä retkellä perhoset olivat suotuisalla päällä ja jopa minä sain kuvattua muutamaa.




























Olin jo retkeeni tyytyväinen ja paluumatkalla, kun näin jotain  vaikuttavaa. Kämmeköitä, kymmenittäin. Laskin niitä olevan muutamien neliöiden alueella 60-70 yksilöä. Suurin esiintymä, mitä olen nähnyt. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan.



































Istuin kämmeköiden keskelle, olin aivan häkeltynyt niiden määrästä ja kauneudesta. Joskus luonto antaa niin valtavan paljon, että sitä vaan ihmettelee ja nauttii. Vaalin tuota hetkeä enkä unohda sitä koskaan.

Loppumatkasta näin toisenlaista luonnon kauneutta, sekin pysäytti minut kertalaakista katselemaan itseään.














Matkan päätteeksi haapaperhonen tuli vielä hyvästelemään minut, se liihotti ympärilläni ja jalkojeni yltä kävellessäni kohti autoa. Sydämeni oli pakahtumaisillaan kaikesta näkemästäni kauneudesta ja täynnä elämäniloa.

20 kommenttia:

  1. Nyt on kulkijaa hemmoteltu, oikein isolla kädellä, upeaa :)
    Noista useammasta vain haaveilen, en esimerkiksi ole koskaan nähnyt haapaperhosta, sen lentohan taitaa alkaa olla tältä kesältä ohitse.
    Onneksi nämä asiat tapahtuivat siulle, kun tiedän miten paljon näistä nautit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hemmotelluksi koin oloni, hyvän sanan löysit ;) Olin juuri jutellut ystävän kanssa haapaperhosesta ja siitä, etten sitä koskaan ole nähnyt ja nyt se tuli tielleni ja vieläpä useamman kerran. Otin siitä lyhyen videonkin, mutta se on huonolaatuinen. Ja tuo kämmekkämetsä - en tiedä, koenko sellaista enää koskaan.

      Kiitos sanoistasi Vikki, minä todella nautin näistä. Ja elämäntilanteenikin on sellainen, että kaipasin jotakin kaunista ja lohduttavaa ja näin valtavan paljon sain.

      Poista
  2. Kauniit kuvat mieliinpainuvalta retkeltä!! :)

    VastaaPoista
  3. Ihastuttava Pikkupiilo! ja vaaleanlilat kämmekkäät ja kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu, minusta tuo lammen nimikin on söpö ;) ja kämmekät...kaunokaiset ;)

      Poista
  4. Taas ihana luontoretki sinulla.Nyt on ihan hurja kämmekkävuosi. Ihmettelin niiden paljoutta jo Savossa ja nyt kun tulin tänne Kuusamoon, niin täällä menee ihan pää pyörelle kun ojanpohjat kukkivat maariankämmeköitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, tämä kämmekkäesiintymä ja haapaperhonen ja edellisen postauksen upea kukkaloisto olivat samaisella retkellä ja se teki siitä elämäni parhaan. Retki oli unohtumaton. Minäkin olen ihmetellyt kämmeköiden runsautta useammassa metsässä, johtuneeko runsaista sateista ja viileästä säästä. Hienoa joka tapauksessa, että näitä kaunottaria saa ihastella useassa paikassa ja vieläpä suurissa määrin.

      Poista
  5. Wau, onpa upea paikka ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, kiitos! Tästä huomaa taas, että hyvinkin tutusta metsästä löytää eri vuodenaikoina aina vaan uusia ulottuvuuksia ja nähtävää ja koettavaa.

      Poista
  6. Kaikkea erikoista olet taas nähnyt. Vihreä perhonen on uusi tuttavuus. Ehkä olen nähnyt, mutta en ole ymmärtänyt nähneeni : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, en minäkään ole ennen huomannut täysvihreää perhosta, mutta on saattanut jäädä kyllä näkemättä vaikka silmien edessä olisi ollut ;)

      Poista
  7. Tosi hieno retki sinulla. Täälläkin on tavallista enemmän maariankämmeköitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirlah, niin oli minunkin mielestäni. Tämä taitaa olla upea kämmekkäkesä eri puolilla Suomea.

      Poista
  8. Ihania luontokuvia!
    En ole koskaan nähnyt tuollaista täysvihreää perhosta, upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Minäkään en ole nähnyt vihreää perhosta ennen. Mutta se hukkui mustikanvarpujen sekaan, en olisi nähnyt sitä, ellen olisi sattumalta nähnyt sen lentävän siihen. Hyvä peiteväri sillä.

      Poista
  9. Voi tiedän tuon tunteen, kun sydän meinaa pakahtua luonnon kauneudesta ja sen tarjoamista ihmeistä. Niin kaunis tuo kuva lumpeesta, kuten myös kaikki muutkin kuvasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Airisrannan Päivi! Sinäkin olet kokenut luonnon kauneuden ja kaiken, mitä se tarjoaa. Luonto on kyllä valtava rikkaus elämässä, ihanaa että siitä saa nauttia lähes päivittäin.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!