perjantai 18. heinäkuuta 2014

Tuttua metsää samoilemassa

Kyllä on hyvä samoilla metsässä ja maisemassa, joka on ollut osa elämää yli neljäkymmentä vuotta. Mieli rauhoittuu, kun hitaasti kulkee  puunrunkojen välissä. Sammalmättäät jalan alla ja hiljaisuus, joka saa ajatukset syvenemään. Koskettaa kädellä isoa keloa, tuumii asuuko sen koloissa pöllöjä. Halaa kuusia ja mäntyjä vain huomatakseen, etteivät kädet yllä ympäri. Katselee jalkoihinsa ja mihin astuu rosoisilla kallioilla. Katsoo kauas, sinne missä horisontti siintää.

Hetkiä, jotka ravitsevat sielua ja sydäntä.





























































7 kommenttia:

  1. Metsä antaa meille loputtomasti voimaa!

    VastaaPoista
  2. Metsässä on mukava kuljeskella. Istua kivellä tai kannolla ja kuunnella lintujen ääniä.

    VastaaPoista
  3. Mayo, niin tekee. Se on aarrearkku.

    Kirsti, totta puhut. Minäkin pidän liikkumisen lisäksi pysähtymisestä metsässä, katselusta ja kuuntelusta.

    VastaaPoista
  4. Jänniä paikkoja olet löytänyt. Nyt on hyvä kävellä metsässä, paitsi päivällä aika kuumaa.

    VastaaPoista
  5. Metsä ja järvi. Paikat joita ihminen tarvitsee mielen lepoon.

    VastaaPoista
  6. Pekka, jänniä ja kuitenkin niin tuttuja. Kuuma kun tulee pulahtaa järveen.

    Sussi, niin ja rakkaita.

    Seita, näin se on. Mitä enemmän vuosia on plakkarissa sitä tärkeämmäksi ne tuntuvat käyvän.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!