keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Metsän siimeksessä

Halusin kävellä metsässä, lumikengät otin mukaan lumisten osuuksien varalle. Katselin puita, vanhoja, suuria kuusia, kuin tehtyjä siemenpuuksi. Kääpiä ja naavaa. Sammalmattoa jalkojen alla.

















Hirvikö lienee järsinyt kuorta näistä pienistä puista, jänikselle taisivat olla liian korkealla.












Tästä koivusta otin tuohta reilut kymmenen vuotta sitten, nyt se näyttää tältä.











Kahveja juodessa jäälle ilmaantui moottorikelkkaletka. Hauskaa oli, että jäällä liikuttiin myös potkukelkalla.....=)
























Metsän olen kokenut aina suojaavaksi  ympäristöksi, niin tämänkin metsän. Parin ensimmäisen reissupäivän jälkeen huomasin itsessäni syventyvää rauhaa ja tyyneyttä. Vedenhakureissuillani tai retkilläni huomasin pysähtyväni itsestään kuuntelemaan metsää. Ajasta ei ollut tietoa, en tiedä seisoinko paikallani vartin vai kaksi. Metsän äänet, kuusen oksilta putoileva suojalumi, tuuli puiden latvoissa, satunnainen punatulkun tai kuusitiaisen  ääni. Ja hiljaisuus.

Minä rakastan tätä metsää, sen elämää ja hengittävyyttä. Siellä tunnen olevani osa luontoa. Kokemus on hyvin rauhoittava ja eheyttävä.










Metsää ei tarvitse pelätä, minusta on vain tosi kiehtovaa nähdä elämän merkkejä muista luontokappaleista. Mökin nurkan ketunjäljet, pienet kärpän tai minkin jäljet mökin edustan jäällä ja jään kumahtelu.












Ajatella, mikä elämä ja vipinä ympärillä. Talvella sen näkee jäljistä hangella, kesällä ei tietäisi mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!