sunnuntai 4. elokuuta 2013

Varsinainen sarvekas

Paahtava kesäpäivä sai hakeutumaan veden äärelle, erämaiselle salaiselle suolammelle.
Pieni patikointimatka lammelle sai kaipaamaan uintia.









Uinti vilvoitti, katselin ja kuuntelin korentojen lentonäytöksiä. Kyllä, kuuntelin, sillä niiden siivet rapisivat. Lammen rantaviivaan asti kasvoi kanervaa ja näin seassa jotain liikettä. Mitä kummaa?










Jokin sieltä kurkisti.

















Valtaisan pitkät tuntosarvet omaava selkärangaton on sarvijaakko. Jäin seuraamaan sen liikkumista tiiviissä kanervikossa ja ruohon seassa .Miten se selviäisi sarviensa kanssa?

Se eteni ihmeen näppärästi ja sujuvasti kasvuston lomassa ja kiipesi välillä kanervan latvaan tähystämään. Ja mikä olisi paras reitti alas.










Seurasin sarvijaakon taivallusta maassa olevalle männynoksalle. Siinä se otti taas suuntimat.

















Vauhdikkaasti sarvijaakko jatkoi matkaansa sotkeutumatta sarviinsa.










Lopulta se löysi mieleisen paikan ja asettui siihen lepäämään. Vielä pieni paikantarkennus kymmenkunta senttiä eteenpäin ja siihen se sitten asettui. Mukavasti sarvet ojossa.


4 kommenttia:

  1. Olipa mukava kuvasarja sarvijaakon taipaleesta!
    Suokuvat viehättävät ihan aina!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Vikki, tosi mukavaa oli myös seurailla sarvijaakon puuhia....=) Suo on hieno ympäristö.

    VastaaPoista
  3. Noiden kanssa luulusi olevan hankala liikkua varvikossa. Mutta luonnonvalinnan tulos sarvijaakkokin on. Tarpeelliset siis hänelle.

    VastaaPoista
  4. Oli hienoa katsella hyönteisen menoa, niin näppärä se oli liikkuessaan kasvustossa. Ja maastoutui hyvin.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!