lauantai 26. tammikuuta 2013

Laturetki saareen

Aamulla  läksin hiihtoretkelle kohti saarta, jossa kuuleman mukaan olisi laavu ja mukavuudet retkeilijälle tai veneilijälle. Talvisin ei  voi luottaa siihen, että laavuilla on puita, joten pakkasin reppuun koivuklapeja eväiden lisäksi.

Joku muukin oli käynyt saarella lähiaikoina, lähellä saarta yhytin ladun. Se oli tervetullut, alkumatkan hiihdin umpihankihiihtoa tavallisilla suksilla.






Päästyäni saareen huomasin, että sinne oli tultu monin eri tavoin; kävellen, lumikenkäillen, hiihtäen, loikkien, hyppelehtien, luistellen....ja minä kun luulin, että harva siellä käy....











Saaren ympärikävelyn jälkeen oli aika tehdä tulet laavun hyvään tulipesään. Se mukavuudet retkeilijälle oli ulkohuussi ilman ovea, tuuletettu versio siis.  Onneksi oli puut mukana, saarella ei ollut yhden yhtä. Hiillosta odotellessa oli mukava kuunnella tulen ritinää ja yhä voimistuvan tuulen huminaa järvellä ja juoda kuumaa mustaherukkamehua.











 



Olin pakannut makkaroiden ja mehun lisäksi reppuun eilen leipomani kanelipuustin ja voi mutta se maistui hyvälle, nam!






Huolimatta kylmästä tuulesta, rehkimisestä tavallisilla suksilla ilman latua järvellä ja klapien kantamisesta kannatti tutustua saareen, joka  on jäljistä päätellen hyvinkin suosittu reippailijoiden ja eläinten parissa. Ennen retkeä olin innoissani kuin lapsi, uuteen paikkaan on aina innostavaa lähteä retkelle. Ja retken jälkeen olin ihanasti väsynyt, posket punaisena ja silmät kirkkaana.





Kaunista ja lämmintä viikonlopun jatkoa sinulle.

9 kommenttia:

  1. Hieno kuvaus ja kuvat retkestäsi!
    Juuri tuollaisesta tykkäisin, rauhaa ja hiljaisuutta luonnon äärellä!

    VastaaPoista
  2. Onpa tehty hieno tulisija retkeilijöille. Ja jäljistä päätellen tarpeellinen, mutta miten on polttopuuhuollon laita. Olen tuosta auringosta vähän kateellinen. Täällä kun päivä on ollut pilvinen. Saaressa olin minäkin, makkaranpaistossa.

    VastaaPoista
  3. Mukavalta vaikuttava reppailuretki. Arvaan, että kanelipulla maistui erityisen hyvältä.

    VastaaPoista
  4. Ihana saariretki ja kauniit kuvat. Lumikenkäilyä haluaisin minäkin koittaa, ehkäpä hiihtolamalla vuokratamineilla...
    Olen täällä Kuvastimessa käynyt monta juttuasi lukemassa, en vain ole tainnut kommentoida, vaikka usein olenkin samoilla ajatus'taajuuksilla'

    ps.(Jätin tunnustuksen sinulle blogiini, käy hakemassa jos vain haluat. Löydät kohdasta 'Taivaan värit'.)

    VastaaPoista
  5. Annoitpa meille ihanan matkakuvauksen retkestä saareen ja laavun makoisiin tunnelmiin. Aika moni varmaan kaipaisi tuota tulen loimun katselua siellä laavulla. Hienoa, että ymmärsit ottaa itsellesi polttopuut mukaan.

    Tuli heti toivo päästä tänäään jonnekin uuteen paikkaan =)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Vikki! Retkiltä saa aina paljon, niin liikuntaa kuin mielen virkeyttä ja rauhaa. Kannustan lähtemään retkelle, sielläkin voi nähdä lintuja....=)

    Seita, niin oli hyvä tulisija, mutta puita saareen ei taideta täydentää kuin kerran vuoteen pieni määrä kerrallansa ja käyttäjiä on kuitenkin runsaasti. Päivästä oli luvattu pilvistä, mutta aurinko tuli esiin ja pysyi näkösällä koko retkeni ajan, oli hyvää tuuria.

    Pekka, oli kiva retki, sopivasti fyysistä rasitusta ja hyvät eväät.....=) Luonnossa eväät aina maistuvat.

    Kiitos Johki kauniista sanoistasi ja tunnustuksesta! Kiva kun tulit lukijaksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan lumikenkäilyä, jos vain mahdollista. Hyvää liikuntaa ja hauskaa kaiken lisäksi.

    Birgitta, hyvä jos talvinen retkitunnelmani välittyi! Tuleen katsominen on maagista ja ikiaikaista. Osasin ottaa puut mukaan, kun pariin otteeseen on käynyt köpelösti ja makkarat jääneet paistamatta puiden puuttuessa.....ja sitä riskiä en eilen halunnut ottaa.

    Uudet paikat kiinnostavat aina, vaikka käyn paljon vanhoissa tutuissakin. Uusissa on ripaus seikkailunmakua!

    VastaaPoista
  7. Ah mikä postaus. Kahvia pullan kanssa luonnon helmassa. Houkuttelevia maisemia : )

    VastaaPoista
  8. Olet reipas, sillä umpihankihiihtäminen tavallisilla kaitasilla suksilla on todellista liikuntaa. Metsäsuksilla hieman helpompaa, kun ei upota niin.
    Aika harvoin kohdalleni on sattunut, ettei ole tulistelupaikoilla puita. Se on ikävää varsinkin sellaiselle retkeilijälle, joka on luottanut, että niitä olisi.
    Sinulla on ollut onnistunut retki, herkkueväät ja kaunis luonto ympärillä. Kuvat kertoo paljon.

    VastaaPoista
  9. Mayo, sen rehkimisen jälkeen pulla maistui paremmin kuin hyvin....=)

    Aimarii, retki oli todella onnistunut ja aion käydä saarella uudestaankin. Olen huomannut täällä etelän laavuilla ja tulipaikoilla, että puuaitat ovat pienemmät kuin pohjoisessa ja puut ovat useammalta paikalta olleet talvisaikaan loppu. Mutta ei ne klapit niin paljon painaneet, ettei niitä jaksaisi kantaa. Saa sitten tulistella.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!